Hiilihydraattipuutostransferriinin (CDT) arvo alkoholin väärinkäytön suorimpana ja tarkimpana indikaattorina on osoitettu tieteellisessä kirjallisuudessa laajasti. GIB Laboratoriesin käyttämä CDT-määritys seeruminäytteiden arvioimiseksi merkittävän alkoholin väärinkäytön varalta validoitiin käyttäen 184 kliinisesti määriteltyä positiivista ja 203 kliinisesti määriteltyä negatiivista näytettä. Käyttämällä määriteltyä merkitsevyyden raja-arvoa ja erityistä testausalgoritmia GIB Laboratories on tässä tutkimuksessa todennut, että kaupallisen CDT-entsyymi-immunomäärityksen (CDT EIA) herkkyys on 88 prosenttia, spesifisyys on yli 99 prosenttia ja suoritusten sisäinen ja niiden välinen uusittavuus on alle seitsemän prosenttia, eli se on noin kolme kertaa tarkempi kuin useimmat CDT:n varmistavat testit. Kun otetaan huomioon epäspesifisyyden todellisten fysiologisten syiden hyvin pieni odotettu esiintymistiheys (alle yksi prosentti), määrityksen erinomainen spesifisyys (GIB Laboratoriesin kokemuksen mukaan) ja kaikkiin ”varmistustekniikoihin” liittyvät tekniset ongelmat, aikaviiveet ja kustannukset, ei voida suositella CDT:n varmistustestien tekemistä, ellei yksittäinen laboratorio havaitse seulontatesteissään spesifisyyttä, jota ei voida hyväksyä. Näyttäisi siltä, että CDT-”varmistustestien” suorittaminen, kun seulontatestin spesifisyys on niin korkea kuin tässä tutkimuksessa on todettu, voi johtaa kolmeen todennäköisyyteen: 1) väärien negatiivisten tulosten määrän lisääntymiseen, 2) vähäisiin korjauksiin hyvin pienessä määrässä vääriä positiivisia tuloksia ja 3) suurempiin kustannuksiin ja viivästyksiin laboratorion asiakkaille.