Useimmilla ihmisillä on viha-rakkaus-suhde tähän vihannekseen. Kukaan ei syö sitä kypsentämättömänä. Jopa täällä LA:ssa emme ole vielä nähneet sitä raakavegaaniravintolan ruokalistalla.

Jotta siitä tulisi syötävää, se on kypsennettävä perusteellisesti. Jotta siitä tulisi maukasta, useimmissa resepteissä sitä voidellaan tai öljytään ja lisätään kasoittain suolaa.

Hmm… sama kuvaus voisi päteä syömäkelvottoman raa’an perunan maagiseen muuttumiseen herkullisiksi ranskalaisiksi perunoiksi. Ei ihme, että parsa maistuu hyvältä!

Mutta jopa kypsennettynä monet ihmiset inhoavat niitä silti. UC Irvine suoritti itse asiassa kliinisen kokeen tämän ongelman torjumiseksi.

He valehtelivat 231 ihmiselle ja kertoivat heille, että ”he olivat rakastaneet parsaa ensimmäisellä kerralla, kun he kokeilivat sitä” lapsena. Tämän kuultuaan se lisäsi tämän vihreän vihanneksen houkuttelevuutta sekä ravintoloissa että ruokakaupoissa. (1)

Ennen kuin lähdemme jatkamaan tätä negatiivisten ajatusten junaa, puhutaanpa kaikista niistä positiivisista asioista, joita sillä on. Kyllä, useimmissa suhteissa parsa on varsin terveellistä sinulle.

Parsan terveysvaikutukset

Mihin parsa sopii? Mahdollisia terveyshyötyjä ovat:

• Matalat kalorit, vain 20 kaloria puolta kuppia kohden keitettynä.
• Lähes nolla rasvaa, vain 0,2 g annosta kohden.
• Pitkä proteiinipitoisuus, jonka osuus kaloreista on 25 %.
• Erinomainen A-, C-, K-vitamiinin ja folaatin lähde.
• Maltilliset määrät rautaa, seleeniä, kaliumia ja mangaania.
• Tehokkaita antioksidantteja ovat muun muassa kaempferoli, kversetiini ja rutiini.
• Frukto-oligosakkaridien (FOS) sisältämä FOS-pitoisuus on prebiootti.
• Alentaa joidenkin tutkimusten mukaan verenpainetta.
• Anti-inflammatorinen estämällä COX-2-entsyymiä.
• Parsajauhe-lisäravinteilla on havaittu painonpudotusta.
• Asparagiinipitoisuus toimii luonnollisena diureettina.
• Krapulalääke, jota tiede tukee.
• Keuhkojen, munuaisten ja sydämen terveys perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä.
• Aphrodisiac alhaiseen libidoon intialaisissa ayurveda-käytännöissä.

Tämmöinen lista voi kääntää jopa naysayerin faniksi. Jokaiselle löytyy jotakin.

Ravintotiedot esimerkiksi kaloreista, vitamiineista ja kivennäisaineista ovat todistettuja terveyshyötyjä, joita ei voi kiistää. Antioksidantti- ja FOS-pitoisuus on hyvin dokumentoitu. (2) (3) (4)

Monet muut perustuvat rajallisiin tietoihin.

Mikäli se on vähäkalorinen ja kuitupitoinen täyteaine, se on epäilemättä hyvä kasvisruoka laihdutukseen. Se, onko sillä lisäominaisuuksia, jotka auttavat laihtumaan, ei ole yhtä selvää. Aiheesta on tehty vain pari tutkimusta, ja ne koskivat valmisteita, joissa uute ei ollut ainoa ainesosa. (5) (6)

Verenpainetutkimuksissa käytettiin myös seosta. Ensimmäisessä tutkimuksessa esitettiin, että se toimi, toisessa todettiin, että se ”ei ole osoittanut mitään kliinisesti hyödyllistä verenpainetta alentavaa vaikutusta”. (7) (8)

Kyllä, useimmat kasvit ovat yleisesti ottaen tulehdusta ehkäiseviä niiden antioksidanttien ja elimistöä alkalisoivien vaikutusten ansiosta. COX-2-entsyymin estäminen – jolla myös niveltulehduslääke Celebrex toimii – on havaittu parsan kanssa in vitro, eli laboratoriotutkimuksissa. (9)

Väite, jonka mukaan parsan syöminen voi ehkäistä krapulaa, on vähintäänkin toiveikas.

Sparsimehua on jo pitkään käytetty rohdosvalmisteena krapulan oireiden lievittämiseen, ja nykyaikainen tiede antaa viitteitä siitä, että se voi tarjota ennaltaehkäiseviä etuja. Etelä-Koreassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että lehtien uutteet vähensivät hapettumisvaurioiden merkkiaineita viljellyissä maksasoluissa yli 70 prosenttia. Se myös vahvisti kahta avainentsyymiä, jotka ovat vastuussa alkoholin aineenvaihdunnasta. Syömämme syötävät osat – versot – olivat paljon tehottomampia tehostamaan näitä biologisia toimintoja. (10)

Kun on kyse intialaisesta ayurveda- ja perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä, ei ole olemassa kliinisiä tietoja väitteiden vahvistamiseksi. Lisäksi parsan lääkinnälliset käyttötarkoitukset koskivat alun perin Asparagus racemosusta, joka on luonnonvarainen lajike. Koska se kuuluu samaan kasvisukuun, se on läheistä sukua, mutta kuitenkin selvästi erilainen laji.

Nyt kun tiedät, millä tavoin tämä vihannes on mahdollisesti hyödyllinen, keskustellaanpa siitä, miksi parsa on pahaksi sinulle.

Parsan haittavaikutukset

• Ruuansulatuksen aikana fermentoituvasta raffinoosista johtuva kaasu ja turvotus.
• Parsihaposta johtuva epätavallisen hajuinen virtsa.
• Munuaiskivet voivat olla todennäköisempiä kihdin yhteydessä puriinien vuoksi.
• Hormonivaikutuksesta johtuvat raskausongelmat.
• Allergisia reaktioita voivat olla mm. turvonneet huulet, silmät ja nuha.
• Kypsennyksessä syntyy akryyliamidia, joka on karsinogeeni.
• Koirilla ja kissoilla on vaikeuksia sulattaa sitä.

Huuruinen virtsa ei ole myytti

Se johtuu elimistön aineenvaihdunnasta asparagushaposta, jonka uskotaan olevan ainutlaatuista tälle kasville. ”Parsapissan” ilmiö on todellinen ja se vaikuttaa kaikkiin, mutta vain 40 % ihmisistä voi haistaa sen. Muilla 60 prosentilla miehistä ja naisista ei ole hajureseptorigeenejä, joita tarvitaan sen havaitsemiseen. Tämä käy ilmi Harvardin tutkimuksesta, johon osallistui lähes 7 000 ihmistä ja joka, uskokaa tai älkää, maksettiin osittain veronmaksajien rahoilla. (11)

Puriinit kasveissa vs. eläimissä

Matalapuriinista ruokavaliota suositellaan yleensä niille, joilla on kohonnut virtsahappopitoisuus (esim. kihti) ja jotka ovat alttiita saamaan munuaiskiviä. Tämä koskee kuitenkin lähinnä liha- ja maidonlähteitä, sillä Mayo Clinic huomauttaa, että korkeapuriinisten kasvisten ei ole todettu lisäävän kihdin ja munuaiskivien riskiä. Jotkut siis epäilevät tätä sivuvaikutusta, mutta se vaikuttaa epätodennäköiseltä. (12)

Raskaus ja imetys

Asparagus sisältää runsaasti folaattia, joka tunnetaan myös B9-vitamiinina. Tämä tekee siitä hyvän raskauden kannalta, sillä folaatin puute on yhdistetty synnynnäisiin epämuodostumiin. Haittapuolena on se, että kasvin sisältämien fytoestrogeeniyhdisteiden on todettu nostavan munasarjahormonien tasoja naarasrotilla. Jos näin tapahtuu ihmisillä raskauden aikana, se saattaa olla turvallisuuskysymys. Imetyksen aikana se olisi vähemmän huolestuttavaa. (13)

Voiko parsalle olla allerginen?

Kyllä, joskin se on harvinaista. Vain muutama lääketieteellinen tapausraportti on julkaistu, jotka dokumentoivat IgE-välitteisen parsa-allergian. Tämän vihanneksen kaksi lipidinsiirtoproteiinia (Aspa o 1.01 ja 1.02) ovat todennäköinen syy reaktioihin, joihin voi kuulua kutisevia ja vetisiä silmiä, vuotava nenä ja vakavissa tapauksissa astma ja anafylaktinen sokki. (14)

voivatko koirat syödä sitä turvallisesti?

Teknisesti koirat ja kissat voivat syödä raakaa ja kypsennettyä parsaa, sillä kumpikaan niistä ei ole niille myrkyllinen tai myrkyllinen. Koska niiden ruoansulatuselimistö on kuitenkin suunniteltu lihansyöjäruokavaliota varten, kuitupitoisia varsia on vaikea pureskella ja ne voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran erityisesti vanhemmille eläimille. Vaikka nieleminen onnistuisikin, oksentelu ja ripuli ovat yleisiä sivuvaikutuksia.

Syöpäyhteys asparagiiniin ja akryyliamidiin

Lähes kaikki tämän vihanneksen sivuvaikutukset ovat hyvänlaatuisia. Liian runsas syöminen voi aiheuttaa ilmavaivoja ja epänormaalia virtsan tuoksua, mutta kumpikaan niistä ei ole vaarallinen. Parsan vakavimmat haittavaikutukset, kuten kihti ja raskausriski, jäävät hypoteettisiksi, eikä niitä välttämättä ole lainkaan.

On yksi vaara, joka koskee kaikkia. Sillä ei ole väliä, oletko terve vai sairas, nuori vai vanha, sillä me kaikki olemme vaarassa altistua lisääntyneesti ryhmään 2A kuuluvalle syöpää aiheuttavalle aineelle – akryyliamidille – syödessämme sitä.

Mikä on akryyliamidi? Sitä esiintyy tupakansavussa, teollisissa sovelluksissa, kuten jäteveden käsittelyssä, ja mikä yleisintä, sitä on monien syömiesi elintarvikkeiden sisällä. Jopa ”terveellisissä” luomuruoissa.

Tämä syöpää aiheuttava yhdiste muodostuu tietyissä ruoanlaittomenetelmissä, joissa käytetään:

1. Korkeaa lämpöä, kuten grillausta, paistamista ja paistamista.
2. Hiilihydraattien läsnäolo.
3. Aminohappo asparagiinin läsnäolo.

Kuten voit arvata ostaa nimensä, aminohappo asparagiini löydettiin ensimmäisenä parsasta. Vuonna 1806 kaksi ranskalaista kemistiä löysi sen parsan mehusta. Sen historia on dokumentoitu teoksessa The Chemical Constitution of the Proteins: Analysis.

Nyt tämä aminohappo on 100-prosenttisesti epäolennainen ihmisen ruokavaliossa, joten sinun ei tarvitse syödä sitä. Ja arvaa mitä? Sinun ei luultavasti pitäisi!

Syy, miksi haluat välttää asparagiinia, on se, että se on keskeinen komponentti akryyliamidin tuotannossa. Kun asparagiini yhdistetään pelkistäviin sokereihin ja kuumennetaan, tapahtuu Maillardin reaktio. Näin syntyy syöpää aiheuttava yhdiste, jota ei voi välttää kokonaan, mutta altistumista voidaan vähentää valtavasti tekemällä parempia ruokavaliopäätöksiä.

Raaka ruoka ei ole kaikkien mieleen, mutta vaihtoehtoiset kypsennysmenetelmät – kiehuttaminen ja höyryttäminen – johtavat siihen, että akryyliamidia ei muodostu juuri lainkaan suhteessa grillaamiseen, paistamiseen ja paahtamiseen, sillä ne ovat pahimpia syyllisiä. Paistaminen alle 250° F:n lämpötilassa on myös hyvä tapa välttää sitä.

Se on listattu Kalifornian Prop 65-kemikaalien joukkoon syövän lisäksi myös lisääntymiselle aiheutuvien haittojen vuoksi (14):

”…laboratorioeläimillä tehdyissä tutkimuksissa akryyliamidi vaikutti kohdussa altistuneiden jälkeläisten kasvuun ja aiheutti geneettisiä vaurioita, jotka johtivat hiirten ja rottien alkioiden kuolemaan.”

Vaikka et sairastuisi syöpään etkä olisi raskaana, tosiasia on, että akryyliamidi aiheuttaa DNA-mutaatioita. Kaikki DNA-mutaatiot eivät johda syöpään, mutta tieteen mukaan ne edistävät sitä, mitä yhteiskunta pitää ikään liittyvinä sairauksina, kuten sydän- ja aivosairauksina, kuten dementia, Alzheimerin tauti ja Parkinsonin tauti. Jopa pinnalliset vaikutukset, kuten ihon rypistyminen, voivat nopeuttaa DNA-mutaatioita. (15) (16)

Lyhyesti sanottuna on paljon hyviä syitä, miksi sinun pitäisi vähentää altistumistasi akryyliamidille. Se voi vain vahingoittaa, ei auttaa sinua.

Yksi pahimmista akryyliamidin lähteistä ruokavaliossasi ovat ranskalaiset perunat, ruskistetut perunat ja muut paistetut ja paahdetut perunat (kosteat uuniperunat ovat ok). Tämä juuri sisältää kaiken tarvittavan suurten akryyliamidimäärien syntymiseen. Tarvitaan vain ärsyke – voimakkaan kuumuuden keskittyneet lähteet.

Ymmärtääksemme, kuinka paljon asparagiini vaikuttaa akryyliamidin tuotantoon, tarkastellaan seuraavassa, kuinka paljon sitä syntyy, kun kutakin seuraavista ainesosista paistetaan erikseen ja yhdessä. (17)

Yhteen paistetut ainesosat	Akryyliamidin havaittu määrä (μg/kg)
Akryyliamidin määrä (μg/kg)
Akryyliamidin määrä (μg/kg)	Akryyliamidin määrä havaittu (μg/kg)
Akryyliamidin määrä havaittu (μg/kg)	Aperunatärkkelys + dekstroosi	<50
Aperunatärkkelys + asparagiini	117
Aperunatärkkelys + dekstroosi+asparagiini	9,270

Kuten näet, se on alle 50 mikrogrammaa puhtaalla perunatärkkelyksellä ja dekstroosilla, joka on maissista peräisin oleva yksinkertainen sokeri. Samoin perunatärkkelyksellä ja asparagiinilla. Mutta kun yhdistät kaikki kolme, saat lähes 100-kertaisen määrän akryyliamidia verrattuna siihen, kun vain kaksi näistä kolmesta on mukana.

Onko parsa sinulle hyväksi?

Se riippuu siitä, miten sitä syödään. Raaka parsa on täynnä ravintoaineita ja on täysin terveellistä sinulle. Keitettynä tai höyrytettynä syntyy vain minimaalinen määrä syöpää aiheuttavaa akryyliamidia. Jos parsaa grillataan tai paistetaan, erityisesti hiilihydraattien kanssa, sen parsapitoisuus johtaa suuriin määriin akryyliamidin muodostumista, mikä on pahaksi sinulle.

Tässä on tietoja, jotka osoittavat eri testatuissa näytteissä havaittuja pitoisuuksia.

Testattu elintarvike	Havaittu akryyliamidin määrä (μg/kg)	Tietojen lähde
Green Giant Extra-…Long Tender Green Asparagus Spears	ND	FDA
Richfood Fancy Cuts & Tips Asparagus	ND	FDA
Hanover Premium Petite Asparagus Spears	<10	FDA
McDonald’sin ranskalaiset perunat	193-497	FDA
paistetut perunalastut	105 ja 860	University of Almería (Espanja)
Grillattua parsaa	292-1,469	University of Almería (Spain)
Lähteet: (18) (19)

Olimme vertailun vuoksi mukana pari paistettua perunapohjaista ruokaa, sillä ne mainitaan usein pahimpina syyllisinä. Artikkeleissa ei koskaan mainita tätä toista merkittävää lähdettä.

Kuten näet, säilyke- ja purkkinäytteissä parsaa ei ole juuri lainkaan tai lähes lainkaan. Nuo eivät myöskään ole raakoja, koska ne on blanchoitu (keitetty) säilöntäprosessin aikana. Tämä vain osoittaa, miten paljon kypsennysmenetelmät voivat vaikuttaa luomuun.

FDA:lla on merkintä Blue Mesa Grill -ravintolan grillatusta parsasta. Heidän tiedoissaan lukee ND/nondetect. Nyt tuo testaus on tehty reilusti yli kymmenen vuotta sitten. Uudempi testaus vuodelta 2015 (lueteltu edellä) vahvistaa, että tavallisessa parsassa on paljon, kun se on grillattu, vaikka sen havaitseminen vaatii enemmän hienostuneisuutta.

Jos haluatte uudemman, herkemmän testauksen nimen, se on suussasulava; korkean suorituskyvyn nestekromatografia, joka on yhdistetty kolminkertaiseen kvadrupoli-tandem-massaspektrometriaan (HPLC-QqQ-MS/MS).

Parsaa ei vain usein grillata ja paahdeta, vaan kaiken kukkuraksi se kypsennetään yleensä muiden asioiden kanssa.

Parsaa kuorrutetaan usein kuorrutteilla, jotka sisältävät hiilihydraatteja/ sokereita. Muistakaa, että nuo ovat keskeinen ainesosa akryyliamidin muodostumisessa. Jopa maito sisältää 12 grammaa sokeria 8 unssia kohden, eli maitotuotteiden lähteet ovat potentiaalisesti vaarallinen maunvahvistaja, jos niitä käytetään ennen kypsennystä. (20)

Sitten on niitä, jotka tekevät sosekeittoa useilla vihanneksilla yhdistettynä yhdellä pannulla. Muut lisätyt saattavat sisältää runsaasti hiilihydraatteja, minkä seurauksena akryyliamidin muodostuminen nousee pilviin, koska parsimehu sekoittuu niihin.

Nyt kun tiedät faktat, voit arvostaa menneinä vuosina kierroksilla olleen soseutetun parsan syöpälääkereseptin ironiaa. Ilmeisesti se oli huijaus, mutta nyt ymmärrät, kuinka väärin se oli! Kaikki parsan hyödyt syövän hoidossa eivät varmastikaan koskaan liity kypsennettyyn muotoon!”

Toteamus on tämä… parsaa pitäisi kypsennellä vain sellaisenaan, ilman mitään lisäaineita. Jos haluat läträtä päälle kastikkeita, tee se jälkikäteen. Ihannetapauksessa sinun tulisi myös höyryttää tai keittää parsaa, sillä vaikka alastomia parsoja grillattaisiin vain kevyesti, ne sisältävät silti samankaltaisia syöpää aiheuttavia aineita – kuten polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä – aivan kuten kaikki hiili- ja kaasugrillissä grillatut ruuat.

Se on syy siihen, miksi kukaan meistä Superfoodlyssä ei omista grilliä!

Akryyliamidin ja vastaavien glykoituneiden yhdisteiden haitallisten vaikutusten mahdollisen vähentämisen kannalta ristikukkaisten vihannesten ja/tai L-karnosiinin samanaikainen syöminen saattaisi olla paras vaihtoehto, ainakin tähänastisen tieteellisen tiedon perusteella.

Nämä lausunnot eivät ole elintarvike- ja lääkeviraston arvioimia. Tätä tuotetta ei ole tarkoitettu minkään sairauden diagnosointiin, hoitoon, parantamiseen tai ennaltaehkäisyyn.