Keskeinen ero: Runo on kirjoitus, jossa on sekä puheen että laulun piirteitä, kun taas runous on näiden runojen luomisen taito. Runoutta käytetään myös viittaamaan runoihin kollektiivisesti tai kirjallisuuden lajina.
Ensimmäisenä kohtaamisena runojen kanssa saatat muistaa päiväkotirunot tai päiväkotirunot. Ne on kirjoitettu metrisiin rytmisiin riveihin. Nämä päiväkotirunot ovat yksinkertaisia, useimmiten hauskoja ja niitä opetetaan yleensä laulamalla. Useimmiten lasten on helpompi ymmärtää sanoma runon kuin tekstin kautta. Runot eivät rajoitu vain näihin lapsuusmuistoihin, vaan ne kattavat laajan kirjon tyylejä, genrejä ja muita monimutkaisia ainesosia. Runo voidaan kuvata ”joksikin tehdyksi tai luoduksi”. Runo koostuu sanojen ryhmittelystä, joka tunnetaan nimellä stansat.
Runous on kreikkalaista alkuperää oleva sana, joka tarkoittaa ”tehdä, luoda”. Runous voidaan ymmärtää sanomalla, että se on runojen säveltämisen taidetta. Sitä kutsutaan taiteeksi, koska runoja käytetään kauniiden, mielikuvituksellisten tai ylevien ajatusten välittämiseen. Ymmärtääksemme runon suhdetta runouteen voimme tarkastella analogiaa. Tarkastellaan savenvalajan tekemien ruukkujen ja savenvalajan tekemien ruukkujen välistä suhdetta. Ruukki valmistaa erilaisia ruukkuja. Keramiikkaa pidetään ruukkujen tekemisen taiteena. Vastaavasti runoilija säveltää runoja, ja näiden runojen tekemisen taidetta kutsutaan runoudeksi. Aikaisemmin kreikkalaiset käyttivät runoutta lähinnä sankareidensa juhlistamiseen. Esimerkiksi varhaisin tunnettu länsimainen runous koostuu Iliasista ja Odysseian kuuluisista runoista.
Voidaan myös sanoa, että runous on runojen luomisen taidetta ja runoja saadaan runouden tuloksena. Joskus runoutta käytetään myös kuvaamaan ryhmää runoja, jotka voivat liittyä tai olla liittymättä toisiinsa aiheen, tekijän tai tyylin perusteella. Englanninkielisessä ja muissa eurooppalaisissa nykykielissä runoudessa käytetään usein riimiä. Runous koostuu elementeistä, kuten kuvallisuudesta, sanoituksesta, äänteestä, metaforasta ja teemasta.
Koska runous on kreikankielistä alkuperää oleva sana, joka tarkoittaa ”tehdä, luoda”, runoa voidaan kuvata ”joksikin tehdyksi tai luoduksi”. Koska molemmat viittaavat rytmikkääseen sävellykseen, joka kirjoitetaan tai puhutaan kauniiden, mielikuvituksellisten tai ylevien ajatusten välittämiseksi, niitä käytetään samassa yhteydessä; runous runojen luomisen taiteena ja runo runouden tuloksena. Runo syntyy kirjallisena luomuksena, joka koostuu rytmikkäitä rivejä muodostavista sanajärjestelyistä. Runo voidaan kuvata myös metrisin askelin kirjoitetuksi sävellykseksi, jossa on merkityksen ja musiikin kaltaisia elementtejä. Runoja löytyy näistä kolmesta runouden päälajeista: lyyrinen, kertova ja dramaattinen. Runoutta käytetään myös kuvaamaan ryhmää runoja, jotka voivat liittyä tai olla liittymättä toisiinsa aiheen, kirjoittajan tai tyylin perusteella.